Ihminen tutustui kahvinpapuihin 4000 vuotta sitten

Ihmisen ja kahvin yhteinen historia on kestänyt jo 4000 vuotta. Arkeologisten löytöjen mukaan ihmiset nimittäin käyttivät kahvinpapuja jo noin varhain itäisen Afrikan alueella.

Varhaisimmat kirjalliset maininnat kahvikaupasta liittyvät nykyisen Jemenin ja Etiopian alueisiin.

Kahvipalleroita ja juomia

Aluksi kahvinpapuja syötiin -- niistä ei suinkaan keitetty kahvia. Itä-Afrikan kansat hienonsivat kahvinmarjat tahnaksi ja sekoittivat ne eläinten rasvaan. Näin saatiin aikaan pieniä energiapitoisia palloja, jotka sopivat myös soturien evääksi.

Monet kansanperinteen tarinat puolestaan yhdistävät kahvin keksimisen paimeniin, jotka havaitsivat paimentamiensa vuohien olevan poikkeuksellisen pirteitä syötyään kahvipensaan marjoja!

Sittemmin eurooppalaisittain keskiaikana tunnetulla ajanjaksona Etiopissa kehitettiin kahvista juomaa sekoittamalla kuivattuja kahvinpapuja veteen. Samoihin aikoihin, noin vuoden 1000 tienoilla arabit keksivät hauduttaa jauhetusta kahvista kuuman veden kanssa kahvia.

Viljely alkaa 1400-luvulla

Historioitsijat arvelevatkin, että kahvin juominen yleistyi arabien keskuudessa jo 1400-luvulla. Samoihin aikoihin alettiin kahvipensaita viljellä arabimaailmassa.

Tässä vaiheessa suurin kahvintuottaja oli nykyinen Jemen. Sieltä kahvi saapui kauppiaiden myötä Eurooppaan -- kauppiaat toivat eksoottisia mausteita, teetä, kahvia ja kankaita Välimeren kauppakaupunkeihin.

Ensimmäinen kahvila perustettiin Oxfordiin vuonna 1637. Eurooppalaiset mieltyivät uutuuteen melko nopeasti ja veivät kahvin myös Amerikkaan. Ensimmäinen Amerikan mantereen kahviplantaasi perustettiin jo 1720-luvulla Brasiliaan.

Brasilia olikin johtava kahvintuottaja vielä 1900-luvun alussa. Sittemmin Kolumbia, Guatemala ja Indonesia ovat muiden joukossa nousseet merkittäviksi kahvintuottajiksi.

Robusta ja arabica

Robusta ja arabica ovat tunnetuimmat kahvilajikkeet

Kahvipensas on peräisin Pohjois-Afrikasta. Se tuottaa marjoja, jotka kypsyessään muuttuvat punaiseksi. Punaisena marja on valmis poimittavaksi.

Ennen kahvin paahtamista täytyy sen uloimmat, pehmeät kerrokset poistaa. Kahvimarjan sisällä on kasi vihreää kahvinsiementä eli kahvinpapua.

Itse pensas voi kasvaa jopa 12 metrin korkuiseksi kahvipuuksi. Tavallisesti viljellyt kahvit leikataan kuitenkin paljon matalammaksi, koska noin korkeasta puusta onhankala korjata satoa.

Yhden satokauden aikana pensas tuottaa keskimäärin hiukan yli puoli kiloa paahdettuja kahvipapuja. Sato on siis melko pieni -- ja on oikeastaan ihme, että kahvin kilohinta on niinkin alhainen kuin se on.

Coffea-sukuun kuuluu tuhansia lajeja. Kuitenkin näistä vain kahdella on kaupallista merkitystä:

• Coffea arabica
• Coffea canephoralia (robusta)

Arabica

Kolme neljäsosaa maailman kahvintuotannosta on arabica-kahvia. Se tuottaa vuodessa noin 136 kiloa kahvia eekkeriä kohden. Lajikkeen parhaat kasvualueet sijaitsevat 600-1800 metrin korkeudessa, päiväntasaajan tuntumalla.

Arabicaa viljellään erityisesti Latinalaisessa Amerikassa ja Itä-Afrikassa. Subtrooppisella vyöhykkeellä arabica viihtyy myös lähempänä merenpintaa: esimerkiksi Hawaijilla sitä viljellään vain 300 metrin korkeudessa.

Arabica kasvaasiis korkealla. Kuitenkaan se ei kestä pakkasta, mikä rajaa kasvun melko kapealle vyöhykkeelle. Parhaimman makuista kahvia saadaan 1200-1800 metrin korkeudessa kasvaneesta arabicalsta.

Robusta

Loppu neljäsosa maailman kahvintuotannosta on robustaa. Robusta kasvaa arabicaa alempana, merenpinnan ja noin 600 metrin välisellä korkeudella. Tämän vuoksi sitä viljellään erityisesti Länsi-Afrikassa ja Indonesiassa.

Robustapensas on huomattavan tuottoisa verrattuna arabicaan: puusta tulee kaksi kertaa enemmän papuja kuin arabicasta. Lisäksi robusta kestää paremmin tauteja ja hyönteisiä.

Suurimmat kahvintuottajamaat

 Maailman yli 60:stä kahvilajikkeesta vain kaksi ovat sellaisia, joiden myynnillä tai menestyksellä on merkitystä maailmanlaajuisesti. Nämä lajikkeet ovat arabista ja robusta. Muitakin kahvilajeja viljellään toki, mutta niiden myynti ja viljely on hyvin mitätöntä verrattuna näihin kahteen edellä mainittuun markkinoiden vallitsijaan.

KAHVILAJIKKEIDEN VAATIMUKSET VAIKUTTAVAT

Etiopiasta kotoisin oleva arabica on laadukkaana pidetty lajike, jota on helppo viljellä verrattuna moniin muihin lajikkeisiin. Sitä viljelläänkin kahvilajikkeista kaikkein eniten – jopa 65% maailmaan tuotetusta kahvista on arabicaa. Arabica on makurikas ja pehmeä kahvilajike.

Kongosta peräisin oleva robusta on myös levinnyt suurta vauhtia viljelyalueiltaan ja nykyisin sitä viljelläänkin kaikkialla trooppisissa Afrikan paikoissa. Robusta on maailman toisiksi suosituin kahvilajike. Sen viljely kattaa noin 35% maailman kahvintuotannosta. Robusta on hieman nuukampi kasvupaikkansa suhteen, joka on osaltaan vaikuttanut tämän lajikkeen suosioon. Robusta käytetään yleensä hieman erikoisempiin kahvijuomiin.

Ilmaston lisäksi kahvin viljelyalueeseen vaikuttaa korkeussijainti. Viljelypaikan korkeudella meren pinnasta on vaikutusta mm. kahvin makuun ja kasvin pärjäämiseen. Mitä korkeammalla kahvia kasvatetaan, sen makurikkaampia ne yleensä ovat. Vaikka ei uskoisi, myös maaperä ja olosuhteet maistuvat kahvissa. Arabicaa kasvatetaan yleensä korkeammalla kuin toista suosikkia robusta. Toive-ero on näiden kahden lajikkeen välillä jopa puoli tuhatta metriä.

MILLAISESSA YMPÄRISTÖSSÄ KAHVIA VILJELLÄÄN?

Kahvi menestyy yleisesti ottaen parhaiten trooppisessa ympäristössä. Kaikkein eniten kahvia viljellään kauriin ja kravun kääntöpiirin välissä. Kahvin viljely vaatii myös runsaat sateet, joka osaltaan vaikuttaa lajikkeiden menestykseen tietyillä alueilla.

Trooppisen ilmaston tapaan sateiden lisäksi kahvi tarvitsee pärjätäkseen paljon lämpöä. Robuksen toivottu kasvamisympäristö on n. 24-30 astetta kun taas arabica tyytyy viileämpään: 15-24*C lämpötilaan. Mikään kahvilajike ei siedä kylmää. Tämän vuoksi sen viljely ei ole levinnyt trooppista aluetta kauemmas.

SUOSITUIMMAT KAHVINVILJELYALUEET

Kahvia viljellään yli 60:ssä eri maassa. Etelä-Amerikka pitää kovaa kärkisijaa kahvin viljelyssä Keski-Amerikan ollessa hyvänä kakkosena. Afrikka on kolmanneksi yleisin kahvinviljelymaa. Aasia on pitänyt neljättä sijaa kahvin tuotannossa, kun taas Oseania on viidentenä.

Brasiliassa viljellään ylivoimaisesti eniten kahvia koko maailmassa, jopa 23 miljoonaa säkkiä vuodessa lähtee Brasiliasta ympäri maailmaa. Muita suurimpia maita ovat Vietnam, Intia, Kolumbia ja Intia.

Brasilia, Vietnam ja Indonesia pitävät kovaa kärkisijaa kahvintuotannossa, mutta sen jälkeen välit alkavat tasoittua. Maailmassa valmistetaan kahvia noin 8 miljoonaa tonnia vuosittain. 20 maan kärjen jälkeen loput maat tuottavat vain n. 550 000 tonnia.


Muita kahdenkymmenen eniten viljelevän maan joukkoon kuuluvia ovat enemmyysjärjestyksessä: Etiopia, Peru, Guatemala, Meksiko, Honduras, Uganda, Norsunluurannikko, Costa Rica, El Salvador, Filippiinit, Madagaskar, Nicaragua, Venezuela, Papua-Uusi-Guinea, ja Kamerun. Jotain Brasilian suosiosta kahvin viljelymaana kertoo myös se, että Brasiliassa viljellään noin kolmannes koko maan kahvista. Pienemmät maat tuskin ovat tulevaisuudessakaan kilpailukykyisiä tämän maan kahvintuotannon suhteen.

En osta reilun kaupan kahvia

Moni kuluttaja pähkäilee erilaisten eettisten asioiden ja makuseikkojen välillä puntaroidessaan ostoskoriin tipahtavaa tuotetta. Hinta, maku ja periaatteet vaikuttavat päätöksen tekoon. Toisille valinta on itsestään selvyys ja toiset taas puntaroivat erilaisten vaihtoehtojen välillä.

Kahvia juovana ihmisenä en valitse tuotteen ostamista ainoastaan painottaen yhteen asiaan – ellei kyse ole vain suomalaisuudesta, kahviahan ei luonnollisesti Suomessa viljellä. Valintakriteerejä olisi useita, ja riippuu myös paikasta, josta ostan. Sekä tarjonnasta tottakai. 

MIELIKUVA

Reilun kaupan tuotteista ei yleisesti ottaen tule sellainen kuva, että ne olisivat hyviä. Yleensä lähes kaikki tuotteet, jotka on jollain tavalla terveystuotteita tai tukevia tuotteita, ovat epämääräisen makuisia. Tätä ehkä yritetään peittää tai perustella sillä, että tarkoituksena on auttaa tai tukea jotakin tiettyä asiaa. Tämä ei mielestäni oikeuta tekemään tuotteesta epälaadukasta tai keskinkertaista.

Reilun kaupan tuotteista ei myöskään ole tarpeeksi tietoa esillä. Niitä harvemmin mainostetaan missään, ja monille Reilun kaupan tuotteiden alkuperä on hämärä. He eivät tiedä mitä tarkoittaa Reilun kaupan tuotteiden leima. Näin on etenkin nuorten ihmisten keskuudessa. Tietoisuus tuotteen valmistuksesta ja ideasta varmasti lisäisi halua ostaa vastaavia tuotteita. Konkreettiset esimerkit ja laskelmat esimerkiksi viljelijän tuloista ja menoista toisivat asian heti lähemmäs asiakasta, ja päätöksen tekemisen askelta lähemmäs Reilun kaupan tuotetta.

MAKU

Suurena tekijänä on jo edellisessä kappaleessa sivuttu maku. Vaikka tuote onkin Reilun kaupan tuote, se ei silti saa olla pahaa tai epälaadukasta. Myös luomutuotteista voi saada hyviä, vaikka niihin ei kuluisikaan niin paljon rahaa. En osta tuotteita, joiden mausta en pidä, vaikka ne tukisivat mitä. Todennäköisesti nimittäin kahvipaketti jäisi juomatta – ja ympäristöystävällisenä ihmisenä en voi sietää tätä ajatusta – olkoon paketin hinta mennyt kenen hyväksi tahansa.

Reilun kaupan tuotteille voisi joissain myymälöissä pitää esimerkiksi maistiaisia, jotta ihmiset ymmärtävät että myös hyviä asioita tukevat luomutuotteet voivat olla yhtä hyviä kuin tunnettu laatumerkki viereisessä hyllyrivissä. Suomalaisilla ihmisillä on paljon ennakkoluuloja.

SAATAVUUS

Jos minä joisin kahvia, en valitsisi kahvimerkkiä yhden tietyn asian pohjalta. Valintani koostuisi pääasiassa hinnasta ja mausta. Makua painottaen tietysti. Toisaalta monissa paikoissa, missä kahvia myydään silloin kun sitä satun tarvitsemaan, vaihtoehtoja ei ole kovin paljoa tarjolla. Yleensä nämä ovat juuri automarketteja tai lähikauppoja joissa laatuja on saatavilla vain muutamia. Tällöin ratkaiseva tekijä on yleenä hinta.

HINTA

Oleellisena osana tuotteen hankintaa on hinta. Jos hintaero on huomattava verrattuna toiseen tuotteeseen, päädyn todennäköisesti toiseen. Mikäli kahvi on maultaan kenties parempaakin ja tarkoitusperät hyvät, saattaisin muutaman kymmenen sentin maksaakin ylimääräistä siitä.

En kuitenkaan tue ekologisuutta ihan viimeiseen asti, sillä kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa kaikkein ympäristöystävällisimpiä tuotteita yms. Hintojen on oltava edes suurin piirtein normaalihintojen tasolla, jotta kyseessä on valintakysymys. Muutoin turhan monelle taloudelle kalliimmasta kieltäytyminen on välttämättömyys, eikä asiakasta tavallaan edes aseteta valinnan eteen.

PERIAATTEET

Olisin valmis maksamaan Reilun kaupan kahvista suhteessa enemmän jos viljelijä saa siitä suhteessa enemmän tuloja. Esim. jos kilo kahvia maksaa 2,5e ja viljelijä saisi 1e (eli 40%), niin voisin maksaa vaikkapa 3e jos viljelijä saisi  1,5e. Eli viljelijä saisi lisää enemmän kuin minun suoraan maksamani hinnankorotus 50snt. Vaikkapa 1,6 euroa. Tällöin voisin tukea tätä reilun kaupan ideaa. Muulla tavalla hintaa korotettuna en koe siitä olevan mitään muuta iloa kuin kahvimerkin markkinointikikka.

Kahvinkeittimen puhdistaminen - verkon parhaat ohjeet

Kahvinkeittimen puhdistus tuntuu olevan aivan liian aliarvostettua verrattuna siihen kuinka suosittu juoma kahvikin on suomalaisten keskuudessa. Kahvinkeitin kannattaa kuitenkin puhdistaa säännöllisesti viimeistään silloin kun kahvi maistuu normaalilta poikkeavalta.

MITÄ KAHVINKEITTIMESTÄ PUHDISTETAAN?

Kahvinkeittimeen jää vedestä kalkkeutumia, sekä itse kahvista rasvaa. Kahvinkeittimen puhdistusväli on pidempi, mikäli vesisäiliötä ei täytetä kahvipannulla, vaan erillisellä vesikannulla. Tämä vähentää kalkkeutumia kahvipannussa itsessään. Tällöinkin kalkkeutumia tulee luonnollisesti pieni määrä veden mukana pannuun. Keittimen kannusta voi myös siirtyä kahvirasvaa veden mukana kahvinkeittimen säiliöön.

MIKSI KAHVINKEITIN PITÄÄ PUHDISTAA? 

Ensinnäkin kahvinkeitin on hyvä puhdistaa jo pelkästään hygieenisyyden vuoksi. Vaikka keittimeen laitettu vesi olisikin puhdasta, ei kahvinkeitin koskaan ole täysin ilmatiivis, jotteiko sen sisälle pääsisi pölyä tai muuta likaa ilmasta. Lisäksi kahvinporot sotkevat keitintä jonkin verran. Kalkkeutumat aiheuttavat myös vedenkulun hidastumisen ja näin ollen keitin kuluttaa sähköä enemmän.

Yleisin huomioitu syy puhdistukseen on se, että kahvinkeittimeen jäävä kalkki ja rasva vaikuttaa kahvin makuun. Kauan puhdistamattoman pannun kahvi maistuu pahalta ja pahimmassa tapauksessa hyvinkin kalkkeutuneelta. Se saattaa myös erittäin likaisena näkyä tarjoiltavan kahvin pinnassa.
MITKÄ OSAT KAHVINKEITTIMESTÄ PUHDISTETAAN? Kaikki irtaimet osat, eli kahvipannu, kahvipannun kansi sekä suodatinsuppilo tulisi pestä jokaisen keittokerran jälkeen. Täydellinen puhdistus tulisi tehdä aika-ajoin. Kahvinkeittimille on myös olemassa omanlaisia puhdistusaineita.

MILLÄ KAHVINKETIN PUHDISTETAAN?

Kahvinkeittimen irralliset osat kannattaa pestä käsin – se on astianpesukonetta hellempi vaihtoehto. Usein kahvipannu on hyvin ohutta lasia ja tästä syystä hyvin hauras rikkoontumaan. Konepesu saattaa lyhentää kannun elinikää. Myös astianpesukoneessa oleva kuuma vesi ja voimakas puhdistusaine haurastuttaa keittimen muoviosia.

Kahvinkeitin kannattaa pyyhkiä rätillä säännöllisin väliajoin, sekä lämpölevy(t) kostutetulla mikrokuituliinalla (huomioithan että keittimen tulee olla täysin viilentynyt ennen turvallista puhdistamista).

Myös vesisäiliö kannattaa puhdistaa aika-ajoin. Tällöin on varmistettava ettei laitteessa ole virtaa. Pesun aikana tulee varoa kaikkia sähköosia oikosulun välttämiseksi. Säiliöön kannattaa laittaa kuumaa vettä ja tavallista astianpesuainetta.

Kannattaa kuitenkin välttää happamia tai erittäin emäksisiä pesuaineita, sillä säiliössä voi olla niille herkkiä alumiiniosia. Harjaa säiliö huolellisesti tiskiharjalla (tarvittaessa voit käyttää pulloharjaa pienimmissä osissa).

Tämän jälkeen vesisäiliö kannattaa huuhdella huolellisesti, ja keittää n. 3 pannullista pelkkää puhdasta vettä sillä laitteiston puhdistamiseksi ja huuhtelemiseksi.

MUUTAMIA NIKSEJÄ

Kahvinkeittimen suodattimen saa puhtaaksi parhaiten ruokasoodalla. Ruokasoodaa ripotellaan suppiloon ja sitä harjataan kostealla tiskiharjalla. Tämän jälkeen suppilo tulee huuhdella erityisen huolellisesti – ruokasoodan maku kahvissa ei ole järin miellyttävä.

Kalkkeutumia voi kätevästi puhdistaa etikalla. Pannuun voi laittaa œ vettä ja œ väkiviinaetikkaa. Kalkin poistamiseen myydään myös erikseen suunniteltuja aineita päivittäistavarakaupoissakin.

Ennen keittimen puhdistusta kannattaa tutustua huolella keittimen käyttöohjeisiin, sillä osassa keittimiä esimerkiksi etikan tai tiettyjen pesuaineiden käyttö on kokonaan kiellettyä, ja niiden käyttö saattaa aiheuttaa koneen oikosulun tai rikkoontumisen.

MILLÄ KAHVINKETIN PUHDISTETAAN?

Kahvinkeittimen irralliset osat kannattaa pestä käsin – se on astianpesukonetta hellempi vaihtoehto. Usein kahvipannu on hyvin ohutta lasia ja tästä syystä hyvin hauras rikkoontumaan. Konepesu saattaa lyhentää kannun elinikää. Myös astianpesukoneessa oleva kuuma vesi ja voimakas puhdistusaine haurastuttaa keittimen muoviosia.

Kahvinkeitin kannattaa pyyhkiä rätillä säännöllisin väliajoin, sekä lämpölevy(t) kostutetulla mikrokuituliinalla (huomioithan että keittimen tulee olla täysin viilentynyt ennen turvallista puhdistamista).

Myös vesisäiliö kannattaa puhdistaa aika-ajoin. Tällöin on varmistettava ettei laitteessa ole virtaa. Pesun aikana tulee varoa kaikkia sähköosia oikosulun välttämiseksi. Säiliöön kannattaa laittaa kuumaa vettä ja tavallista astianpesuainetta. Kannattaa kuitenkin välttää happamia tai erittäin emäksisiä pesuaineita, sillä säiliössä voi olla niille herkkiä alumiiniosia.

 Harjaa säiliö huolellisesti tiskiharjalla (tarvittaessa voit käyttää pulloharjaa pienimmissä osissa). Tämän jälkeen vesisäiliö kannattaa huuhdella huolellisesti, ja keittää n. 3 pannullista pelkkää puhdasta vettä sillä laitteiston puhdistamiseksi ja huuhtelemiseksi.

 MUUTAMIA NIKSEJÄ 

Kahvinkeittimen suodattimen saa puhtaaksi parhaiten ruokasoodalla. Ruokasoodaa ripotellaan suppiloon ja sitä harjataan kostealla tiskiharjalla. Tämän jälkeen suppilo tulee huuhdella erityisen huolellisesti – ruokasoodan maku kahvissa ei ole järin miellyttävä.

Kalkkeutumia voi kätevästi puhdistaa etikalla. Pannuun voi laittaa œ vettä ja œ väkiviinaetikkaa. Kalkin poistamiseen myydään myös erikseen suunniteltuja aineita päivittäistavarakaupoissakin.

Ennen keittimen puhdistusta kannattaa tutustua huolella keittimen käyttöohjeisiin, sillä osassa keittimiä esimerkiksi etikan tai tiettyjen pesuaineiden käyttö on kokonaan kiellettyä, ja niiden käyttö saattaa aiheuttaa koneen oikosulun tai rikkoontumisen.