perjantai 25. toukokuuta 2012

En osta reilun kaupan kahvia


Moni kuluttaja pähkäilee erilaisten eettisten asioiden ja makuseikkojen välillä puntaroidessaan ostoskoriin tipahtavaa tuotetta. Hinta, maku ja periaatteet vaikuttavat päätöksen tekoon. Toisille valinta on itsestään selvyys ja toiset taas puntaroivat erilaisten vaihtoehtojen välillä.

Kahvia juovana ihmisenä en valitse tuotteen ostamista ainoastaan painottaen yhteen asiaan – ellei kyse ole vain suomalaisuudesta, kahviahan ei luonnollisesti Suomessa viljellä. Valintakriteerejä olisi useita, ja riippuu myös paikasta, josta ostan. Sekä tarjonnasta tottakai. 


MIELIKUVA

Reilun kaupan tuotteista ei yleisesti ottaen tule sellainen kuva, että ne olisivat hyviä. Yleensä lähes kaikki tuotteet, jotka on jollain tavalla terveystuotteita tai tukevia tuotteita, ovat epämääräisen makuisia. Tätä ehkä yritetään peittää tai perustella sillä, että tarkoituksena on auttaa tai tukea jotakin tiettyä asiaa. Tämä ei mielestäni oikeuta tekemään tuotteesta epälaadukasta tai keskinkertaista.

Reilun kaupan tuotteista ei myöskään ole tarpeeksi tietoa esillä. Niitä harvemmin mainostetaan missään, ja monille Reilun kaupan tuotteiden alkuperä on hämärä. He eivät tiedä mitä tarkoittaa Reilun kaupan tuotteiden leima. Näin on etenkin nuorten ihmisten keskuudessa. Tietoisuus tuotteen valmistuksesta ja ideasta varmasti lisäisi halua ostaa vastaavia tuotteita. Konkreettiset esimerkit ja laskelmat esimerkiksi viljelijän tuloista ja menoista toisivat asian heti lähemmäs asiakasta, ja päätöksen tekemisen askelta lähemmäs Reilun kaupan tuotetta.


MAKU

Suurena tekijänä on jo edellisessä kappaleessa sivuttu maku. Vaikka tuote onkin Reilun kaupan tuote, se ei silti saa olla pahaa tai epälaadukasta. Myös luomutuotteista voi saada hyviä, vaikka niihin ei kuluisikaan niin paljon rahaa. En osta tuotteita, joiden mausta en pidä, vaikka ne tukisivat mitä. Todennäköisesti nimittäin kahvipaketti jäisi juomatta – ja ympäristöystävällisenä ihmisenä en voi sietää tätä ajatusta – olkoon paketin hinta mennyt kenen hyväksi tahansa.

Reilun kaupan tuotteille voisi joissain myymälöissä pitää esimerkiksi maistiaisia, jotta ihmiset ymmärtävät että myös hyviä asioita tukevat luomutuotteet voivat olla yhtä hyviä kuin tunnettu laatumerkki viereisessä hyllyrivissä. Suomalaisilla ihmisillä on paljon ennakkoluuloja.


SAATAVUUS

Jos minä joisin kahvia, en valitsisi kahvimerkkiä yhden tietyn asian pohjalta. Valintani koostuisi pääasiassa hinnasta ja mausta. Makua painottaen tietysti. Toisaalta monissa paikoissa, missä kahvia myydään silloin kun sitä satun tarvitsemaan, vaihtoehtoja ei ole kovin paljoa tarjolla. Yleensä nämä ovat juuri automarketteja tai lähikauppoja joissa laatuja on saatavilla vain muutamia. Tällöin ratkaiseva tekijä on yleenä hinta.


HINTA

Oleellisena osana tuotteen hankintaa on hinta. Jos hintaero on huomattava verrattuna toiseen tuotteeseen, päädyn todennäköisesti toiseen. Mikäli kahvi on maultaan kenties parempaakin ja tarkoitusperät hyvät, saattaisin muutaman kymmenen sentin maksaakin ylimääräistä siitä.

En kuitenkaan tue ekologisuutta ihan viimeiseen asti, sillä kaikilla ihmisillä ei ole varaa ostaa kaikkein ympäristöystävällisimpiä tuotteita yms. Hintojen on oltava edes suurin piirtein normaalihintojen tasolla, jotta kyseessä on valintakysymys. Muutoin turhan monelle taloudelle kalliimmasta kieltäytyminen on välttämättömyys, eikä asiakasta tavallaan edes aseteta valinnan eteen.


PERIAATTEET

Olisin valmis maksamaan Reilun kaupan kahvista suhteessa enemmän jos viljelijä saa siitä suhteessa enemmän tuloja. Esim. jos kilo kahvia maksaa 2,5e ja viljelijä saisi 1e (eli 40%), niin voisin maksaa vaikkapa 3e jos viljelijä saisi  1,5e. Eli viljelijä saisi lisää enemmän kuin minun suoraan maksamani hinnankorotus 50snt. Vaikkapa 1,6 euroa. Tällöin voisin tukea tätä reilun kaupan ideaa. Muulla tavalla hintaa korotettuna en koe siitä olevan mitään muuta iloa kuin kahvimerkin markkinointikikka.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti